20.02.2025

Kari Huusko valvoo maanteiden kunnossapidon laatua

Kun suurin osa Suomesta nukkuu kodeissaan helmikuisen aamuyön pimeydessä, ahkeroi tien päällä monta toimijaa, joiden tehtävänä on varmistaa, että maantiet ovat aamuliikenteelle mahdollisimman turvalliset. Yksi heistä on HTJ:n Kari Huusko, joka työskentelee maanteiden kunnossapidon laadunvalvojana.

Karin työ painottuu usein virka-ajan ulkopuolelle iltoihin, öihin, viikonloppuihin sekä aamuyön tunteihin. Myös juhlapyhinä ja esimerkiksi talvilomien vaihtopäivinä Karilla riittää töitä, kun vilkkaimmilla teillä pyritään superlaatuun. Talvikaudella laadunvalvoja suuntaa usein liikenteeseen jo ennen lumiauraa, kun ajokeli on kehnoimmillaan. Tällöin hän pystyy selvittämään parhaiten, täyttyykö kunnossapidolle asetetut lähtökynnykset ja toimenpideajat. 

Karia eivät huonot sääolosuhteet hirvitä: ”Minulla on nelivetoisessa autossa hyväkuntoiset nastarenkaat, ja olen tottunut ajamaan huonoissa sää- ja keliolosuhteissa”, hän toteaa.

Teiden asiantuntija tuntee hyvän tien

Karille kertyy työnsä puolesta vuodessa noin 35 000–40 000 ajokilometriä. Hänen tukikohtansa sijaitsee Suomussalmella, josta hän suuntaa töihin pääsääntöisesti Kainuun, Koillismaan ja Savon alueen teille. Toisinaan Kari työskentelee myös Lapin seudulla ja jopa Inarissa asti. Käytännössä hän ajaa valvomiaan teitä pistokoemaisesti, kirjaa erilaisiin järjestelmiin tekemänsä havainnot sekä käy aktiivista vuoropuhelua sekä tilaajan eli ELY-keskuksen että urakoitsijan kanssa.

Valvojilla on käytössään laadunvalvontaohjelmisto, josta he seuraavat valvomiensa teiden hoitoluokkia ja johon he kirjaavat huomioitaan. Hoitoluokka kertoo tien kunnossapidolle asetetun laatuvaatimuksen. Vilkkailla teillä taso on luonnollisesti korkeampi kuin pienemmillä maanteillä. Talvella valvojat testaavat ja mittaavat erityisesti tien kitkaa, tasaisuutta ja lumisuutta, mutta tarkkailevat myös esimerkiksi liikennemerkkien puhtautta.

Valvojien työt eivät lopu kesäisin. Silloin he tarkkailevat esimerkiksi sorateiden pintakuntoa eli tasaisuutta, pölyä ja kiinteyttä. ”Hyvä soratie on tasainen ja kiinteä. Jos tiellä on runsaasti irtoainesta, se ei ole turvallinen”, Kari kiteyttää. Kesäkaudella myös teiden ympäristö on valvojien suurennuslasin alla eli onko vesakkoja raivattu ja niitoista huolehdittu määritellyssä tahdissa.

Tavoitteena turvalliset tiet

Kari painottaa, että laadunvalvoja pitää aina silmällä asioita, jotka voivat olla tienkäyttäjille vaarallisia. Talvella hän tarkastelee esimerkiksi lumivalleista tai lumikasoista johtuvia näkemäpuutteita sekä liukkautta erityisesti risteysalueilla ja suojateiden edustoilla. Kesäisin päällysteteillä hän katsoo päällysteen reunan piennartäytön vajausta ja päällystereikiä.

Kari tekee liikennettä vaarantavista vaurioista aina ilmoituksen myös Tienkäyttäjän linjalle toimenpidepyyntönä, jolloin tieto menee heti urakoitsijalle. Tällaiset vauriot urakoitsijan täytyy korjata aina viipymättä.

Tiellä työskentely on määritelty vaaralliseksi työksi. Valvojien täytyykin jatkuvasti arvioida riskejä siitä, missä paikoissa ja olosuhteissa mittausta voidaan suorittaa turvallisesti. Riskejä ei voida poistaa, mutta niitä minimoidaan muun muassa kiinnittämällä huomiota näkyvään mittauskalustoon ja tiellä liikkumiseen.

Karin valvoma alue on maantieteellisesti laaja, ja hän suunnittelee ajettavat reitit pääpiirteittäin etukäteen. Tilaaja kommentoi ja joskus toivoo suunnitelmaan muutoksia esimerkiksi tien käyttäjiltä tulleiden palautteiden perusteella. Jos jostain tiestä on tullut reklamaatioita, käy Kari tarkastamassa, dokumentoimassa ja raportoimassa todellisen tilanteen. ”Vaikka ELY-keskus on työn tilaaja, teemme työtä kansalaisille, jotta maantiet olisivat heille mahdollisimman turvallisia”, Kari alleviivaa.

Hänen mukaansa tärkeintä valvojan työssä on laatu. ”Laatu on meille ykkösjuttu. Tilaaja hyötyy siitä, että HTJ:lla on erinomaiset resurssit ja paljon asiantuntijoita, jotka ovat erikoistuneet teiden kunnossapidon laadunvalvontaan. Olemme saaneet hyvää palautetta siitä, että dokumentoimme ja raportoimme havaintomme huolellisesti sekä tunnemme sopimusasiakirjojen laatuvaatimukset. Meillä on myös toimiva vuorovaikutus tilaajan kanssa. Meille ei ole ongelma tehdä työtä virka-ajan ulkopuolella ja viikonloppuisin. Uskon, että tilaajan näkökulmasta nämä ovat merkityksellisiä asioita”, Kari pohtii.

Hiljaista ja vapaata työtä tien päällä

Kari kouluttautui maanmittausinsinööriksi aikuisiällä, ja teiden kunnossapidon valvontaan liittyvät työt hän aloitti vajaa 15 vuotta sitten. ”Minua on kiinnostanut nuoresta asti kartat ja maantiede, mikä sai minut suuntautumaan alalle. Nykyisessä työssäni pääsen tutkimaan erilaisia karttoja ja reissaamaan Suomessa, mistä pidän”, hän taustoittaa.

”Tykkään työni vapaudesta. Talvella töitä tehdään pitkälti kelin mukaan, mutta muuten viikkopalaverissa sovitaan raamit, joiden puitteissa saan itse sovittaa työni. Toimistoaika ei ole minun juttuni. Teen talvisin usein pitkiä päiviä, ja viikkotuntini tulevat nopeasti täyteen. Kesäaikaan pidän tunteja pois pitkinä viikonloppuina”, Kari kertoo.

Vaikka työtä tehdään monesti aamuöisin, ei Kari koe työaikaa rasitteeksi. ”Herään aikaisin, illalla minua nukuttaa ja aamuisin olen taas virkeä. Yöajossa joudun joskus ottamaan tirsat autossa, jotta en vaaranna väsyneenä muita tienkäyttäjiä tai itseäni. Pidän siitä, kuinka hiljaista teillä on aamuyöstä. Pääsääntöisesti tiet ovat myös hyvässä kunnossa.”

Kari on viihtynyt hyvin HTJ:lla, jonne hän siirtyi Infrap-yritysoston myötä vuonna 2022. ”Vuosien varrella työporukka on pysynyt samana täällä pohjoisessa, mutta vuorovaikutusta on myös etelän väen kanssa. Palkanmaksu, työterveys, virikehommat toimivat HTJ:lla niin kuin pitää.”

Tiesitkö tätä teiden talvikunnossapidosta?

Teiden laadunvalvoja tarkastaa talvikaudella keskimäärin noin 60 kilometriä tietä tunnissa. Työhön kuuluu useita pysähdyksiä, kun tiellä tehdään mittauksia ja havainnot kirjataan ylös. Kitka, tasaisuus ja lumisuus ovat teiden talvikunnossapidon kulmakiviä. Tielle määritelty hoitoluokka asettaa muun muassa näille tarkat vaatimukset.

Lumisyvyys mitataan ensisijaisesti ajourien välistä tai keskitieltä. Jos tämä ei ole jostain syystä mahdollista, otetaan mitta tien reunasta. Ajotuntumalla ja silmämääräisesti arvioimalla valvoja tietää, milloin tie on liukas. Tällöin tehdään kitkamittaus. Valvojalla on autossaan kitkamittari, jolla mitataan auton hidastuvuutta. Ensin ajetaan 60 km/h-tuntinopeudella, josta tehdään lyhytkestoinen lukkojarrutus. Mittari antaa hidastuvuuden lukeman.

Teille syntyy epätasaisuutta, kun autot kulkevat jatkuvasti samaa rataa tiellä. Valvoja mittaa tieverkon polanneuria ja muuta epätasaisuutta, kuten jäänystyröiden ja kuoppien syvyyttä metrin oikolaudalla ja teräsmitalla sekä ajotuntumalla. Tasaisuusmittaukset pyritään tekemään selkeällä säällä, kun irtolunta ei ole tien pinnalla.

 

Kuka?

Nimi: Kari Huusko
Koulutus: Insinööri, Rovaniemen AMK, Maanmittaustekniikan koulutusohjelma
Ura HTJ:lla: Yhdeksän vuotta. Kari siirtyi HTJ:lle Infrap-kaupan myötä vuonna 2022.
Harrastukset: Vapaa-ajallaan Kari viihtyy luonnossa liikkuen ja harrastuksiin lukeutuvatkin maastopyöräily, metsästys ja talvella lumikenkäily. Pari kertaa viikossa Karin löytää myös kuntosalilta, sillä työ auton ratissa vaatii aktiivista kehonhuoltoa.