21.08.2024

Loppurutistus infralla – Esittelyssä konkarimme Arto Peltola ja Jukka Kirjavainen

HTJ:n infrapuolella työskentelevät valvojamme Arto Peltola (vas.) sekä projektipäällikkömme Jukka Kirjavainen (oik.) ovat konkareita, joilla on kertynyt alan kokemusta yli 35 vuoden ajalta. Kuten infralla monesti tuppaa olemaan, kesä on tänäkin vuonna ollut töiden puolesta kiireistä aikaa. Pian tahti hiukan helpottaa, sillä Arto on näillä näkymin jäämässä eläkkeelle puolen vuoden päästä ja Jukka 1,5 vuoden päästä.

Arto Peltolalle sillat ovat tulleet tutuksi

Porista lähtöisin oleva Arto Peltola päätyi alalle mutkattomasti. ”Tykkäsin olla töissä ulkona, ja 70-luvulla rakennusapupoikana saattoi tienata mukavasti. Kun Porista ei 80-luvun alussa löytynyt töitä, piti hankkiutua hommiin pääkaupunkiseudulle ja päädyin töihin siltatyömaalle Järvenpäähän. Vuonna 1983 hain tekuun, jonne pääsin”, hän muistelee.

Arto valmistui 80-luvulla Tampereen teknillisestä koulusta tie- ja vesipuolen rakennusmestariksi. Betoni- ja infrapuolen työt vetivät miestä uran alusta asti puoleensa. Opintojen jälkeen hän työskenteli pidempään Turun tiepiirissä muun muassa Turun moottoritien parissa. Sillat alkoivat tulla Artolle tutuiksi jo 90-luvulla, mutta erikoistuminen niihin tapahtui vasta myöhemmin.

2000-luvulla Arto ehti tehdä yhden urakan Skanskalle vastaavana työnjohtajana ennen kuin siirtyi konsultin tehtäviin, joita hän teki omalla toiminimellään pääasiassa ELY-keskusten hankkeissa 17 vuoden ajan. Tänä aikana hän erikoistui siltojen korjaukseen toden teolla. HTJ:n kanssa yhteistyö alkoi 2018. Tällä hetkellä Artoa työllistää Varsinais-Suomen ELY-keskuksen kaksi siltahanketta, joissa hän toimii valvojana.

Ammatillisesti Artoa kiehtoo erityisesti vanhojen siltojen korjaushankkeet. ”Vanhan sillan korjaamisessa ja uuden rakentamisessa on iso ero. Siltojen korjaaminen on jännittävämpää, koska ikinä ei tiedä, mitä seuraavaksi tulee vastaan. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että vielä 80-luvullakin rakennustöiden toteutumatietojen dokumentointi oli kauniisti sanottuna sattumanvaraista. Siltojen korjaamisessa koukuttaa niiden yllätyksellisyys.”

Kommervenkkeja on tullut vuosien varrella vastaan monissa muodoissa, joten nykyisellään niihin osaa suhtautua jonkinlaisella rutiinilla. ”Kommelluksista ei paljon muista jälkikäteen, ellei niissä ole ollut mukana jotain tosi poikkeuksellista”, Arto toteaa.

Työrauhaa ja tukea tuleville osaajille

Mitä infra-alan ja siltapuolen kehitykseen tulee, mennään Artosta koko ajan parempaan suuntaan. Rakennuskohteiden dokumentointi oli ennen kehnoa, mikä on myöhemmin aiheuttanut haasteita sillankorjausurakoissa. ”Vanha hyvä aika on klausuuli, johon en yhdy lainkaan ja joka saa niskavillani pystyyn. Vanhan hyvän ajan haikailu ei ole realismia vaan vääristynyttä nostalgiaa”, hän alleviivaa.

Arto painottaa, että nuoret ovat tulevaisuudessa avainasemassa alalla: ”Kun nuoret tulevat töihin, pelkkä perehdytys ei riitä. Heille pitää antaa työrauha työn omaksumiseen ja tekemiseen, eikä heitä saisi nakittaa jatkuvasti johonkin ylimääräiseen puuhaan. Kun he aidosti oppivat työn ja saavat kiinni jutun juonesta, he parhaassa tapauksessa kiinnostuvat asiasta vielä lisää. Jos minut olisi heti valmistumisen jälkeen heitetty ns. syvään päätyyn haastaviin sillankorjauskohteisiin, en tiedä, olisinko välttämättä myöhemminkään osannut kiinnostua silloista.”

Arton mielestä on tärkeää, että alan rekrytoinneista vastaavat ihmiset ja johtotason henkilöt uskovat nuoriin ja uskaltavat antaa heille sopivassa suhteessa vastuuta ja tehtäviä. Hyvän perehdytyksen lisäksi myös johdonmukainen mentorointi kuuluu asiaan, jotta työntekijä saa tarvitsemaansa tukea. ”Pidän siitä, että HTJ:lla rekrytoidaan nuoria ihmisiä. Heihin panostetaan, heidät perehdytetään ja koulutetaan ja heistä myös pyritään pitämään kiinni. Olen iloinen, että nuoriin suhtaudutaan nykyisin paremmin kuin ennen. En halua, enkä osaa antaa nuorille neuvoja. Tulevaisuus on heidän”, Arto kuittaa.

Jukka Kirjavainen tuntee päällysteet

Suonenjokelainen Jukka Kirjavainen päätyi infra-alalle tie- ja vesipuolella työskennelleen isänsä jalanjäljissä. 15-vuotiaana Jukka pääsi kesätöihin tierakennustyömaalle, mistä lähtien hän on ollut tienrakennushommissa. ”Kesälomia en ole hirveästi pitänyt. Tällä alalla vapaat pidetään aina talvella”, Jukka naurahtaa.

Vuonna 1986 Jukka valmistui tie- ja vesirakennustekniikan insinööriksi Joensuun teknillisestä oppilaitoksesta. Valmistumisen jälkeen hän työskenteli hetken yksityisellä maanrakennusurakoitsijalla, minkä jälkeen hän siirtyi Turun tiepiirin, jossa vietti reilu 10 vuotta erilaisissa tehtävissä. Vuoden 1998 alussa Jukka hyppäsi Savo-Karjalan tiepiirin päällysteinsinöörin tehtäviin ja siitä vuonna 2004 yksityiselle puolelle konsulttihommiin.  

Tällä hetkellä Jukka valvoo päällysteurakoita ja tekee päällystekohdesuunnitelmia ELY-keskuksille Itä-Suomen alueella. Toiminta-alue ulottuu Mäntyharjusta Kajaaniin. Haastatteluviikolla Jukalle oli ehtinyt kertyä 1 500 ajokilometriä. ”Minusta tämä on mukavaa. Lähden töihin aikaisin aamulla ja suunnittelen työt niin, että voin hoitaa useamman kohteen samalla sunnalla ja tulen illaksi kotiin. Päällystysalalla päivät voivat olla pitkiä, mutta perjantaisin puolenpäivän jälkeen aletaan lopetella ja siitä jatketaan veneeseen ja kalaan. Laitetaan rantasauna päälle ja huljutellaan varpaita laiturilta.”

Jukka pitää työnsä vapaudesta ja joustavuudesta, sillä hän voi itse päättää työajoistaan ja miten työnsä hoitaa. ”Tuntuu aina mukavalta, kun kesä tulee ja piki alkaa tuoksua. Isoin asia minulle on, että pääsen liikkumaan ja maastoon. Työssäni ei istuta toimistolla. Minulle on myös tärkeää ihmiset. Päällystepuolella riittää paljon hyviä tyyppejä.”

Päällysteala ennen ja nyt

Alalla on tapahtunut paljon muutoksia 30 vuoden aikana. Jukan uran alussa ei käytetty vielä kännyköitä tai tietokoneita, joten ruutuvihko ja millimetripaperi toimivat työvälineinä. Muistiot naputeltiin kirjoituskoneella. Työmailla myös näkyi enemmän väkeä kuin nykyisin. Toisaalta 90-luvulla kehitystyötä tehtiin päällystepuolella nykyistä huomattavasti enemmän.

90-luvulla kehitettiin kalustoa ja menetelmiä, kuten uusiopintausmenetelmää, ja tehtiin paljon testausta. Tuolloin suoritettiin myös iso ASTO-tutkimus (asfalttipäällysteiden tutkimusohjelma), josta on ollut paljon hyötyä asfalttialalla. Nyt kehitystyössä junnataan jossain määrin paikallaan, vaikka kehitettävää riittäisi yhä muun muassa ympäristönäkökohtien saralla, Jukka harmittelee.

Hyvänä kehityskulkuna Jukka näkee, ettei nykyisin tarvitse lähteä arkistoon kaivelemaan taustatietoa, vaan kaikki tarvittava löytyy ELY:n tierekisteritiedoista. Toki yllätyksiäkin joskus ilmenee: tierakenteen vahvistukseen on saatettu esimerkiksi käytetty teräsverkkoja, mistä ei ole ollut tietoa ennen hanketta. Nykyisin näitä tapahtuu yhä harvemmin.

Juttu jatkuu kuvien jälkeen.

Jukka oli töissä Turun tiepiirillä 90-luvulla. Kuva: Jukan arkisto.

Turun tiepiirin toimistolla kasattiin päällystysurakan asiakirjoja neuvotteluhuoneeseen 90-luvulla. Kuva: Jukan arkisto.

 

Työssä kantaa avoin mieli, rehellisyys ja hyvät verkostot 

Uran mieleenpainuvin hanke Jukalle oli Tikkula-Tiilimäki-hanke Porissa, jossa hän työskenteli työmaainsinöörinä valmistumisensa jälkeen. Hankkeessa rakennettiin Poriin ohikulkutietä. Samaisessa hankkeessa tarinamme päähenkilöt Jukka ja Arto myös tutustuivat toisiinsa.

Jukan mielestä kaikkien alan nuorten insinöörien pitäisi päästä jossain vaiheessa töihin vastaavalle isolle infraprojektille, jossa on monenlaisia työvaiheita, kuten sillanrakentamista, pohjanrakentamista ja päällystyksiä. Hanke sisälsi muun muassa eritasoliittymiä, kuivatusratkaisuja, lammikoita, liikennevaloja ja valaistuksia. Jukka muistelee, että kaikki hankkeessa tuntui haastavalta ja mielenkiintoiselta. Oppeja tarttui matkaan valtavasti.

Jukan viesti nuorille osaajille on olla mahdollisimman avoin ja rehellinen, imuroida tietoa niin paljon kuin pystyy sekä pitää huolta ystävistä ja verkostoista. ”Työelämän verkostoja kannattaa ylläpitää jatkuvasti, eikä jäädä yksin asioiden kanssa ja Googlen varaan. Puhelimeen kannattaa aina tarttua ja kysyä”, Jukka painottaa.

Vaikka ansaitut eläkepäivät siintävät jo horisontissa, suunnitelmia piisaa vielä työuran viimeisille vuosille. Jukkaa kiinnostaa nuoremman sukupolven kouluttaminen ja hiljaisen tiedon siirtäminen. ”Otan mielelläni nuoria mukaani hankkeisiin kasvamaan ja oppimaan. Minusta omaa tietoa ei kannata pimittää. Olen aina halunnut jakaa tietotaitoa sekä koutsata muita. Näin syntyy onnistumisia!”